Daimi on syntynyt 2002.

Kaiken maailman vaivat alkoivat kiusata Daimia reilun vuoden ikäisenä. Jatkuvia korvatulehduksia, tassut kokoajan rikki, maha ripulilla.Daimi söi myös kylkensä kaljuiksi eli yleinen kutina koko kropassa oli päällä 24h. Kokeiltiin sitten jos jonkinlaisia ja merkkisiä ruokia.Myöskin "kotiruokaa" kokeiltiin jos jonkunlaisia. Tarkoituksena siis eliminoida aine/aineet jotka vaivoja aiheuttivat..Mikään ei vaan tuntunut olevan hyvä.

Siinä sitä kummastellessa meni aikaa kunnes viime kesänä eli 2005 huomasin mökillä ollessamme, että koira ei istu ollenkaan, se väänteli ja käänteli ja kellahti sitten toiselle lonkalle istumaan. Daimi on aina istunut sillä lailla hassusti, mutta se olemisen vaikeus sai jonkin kellon päässäni soimaan. Pyllyä se oli myös nuoleskellut normaalia enemmän ja sille saikin siitä vähän väliä huomauttaa, että eikö jo riittäisi sitten taas. Kotiin päästyämme kurkkasin hännän alle ensimmäisen kerran...Hirveä paniikki siinä iski,kun sielä möllötti hirveä reikä josta tuli verta. Ensimmäisenä tuli mieleen, että koira on mökillä istunut johonkin terävään kiveen. Eikun heti lääkäriin ja siellä täti sitten sanoi, että en minä tiedä mikä se on. Väiteltiin siinä aikamme, kun hän oli kovasti vaan sitä mieltä, että joku toinen koira sieltä on puraissut. Daimi ei ole ikinä ollut minkäänlaisessa tappelutilanteessa eikä aikoihin edes ollut vapaana toisen koiran kanssa juoksentelemassa joten sen tiesimme heti, että ei kyllä tappelussa ollut se reikä tullut. Ei muuta kun antibioottia kouraan ja satasen lasku siinä samassa ja kotiin takaisin panikoimaan.

Monella lääkärillä käytiin sen jälkeenkin ja kaikki antoivat eri diagnooseja. Yksi sanoi ilman mitään sen kummempia tutkimatta, että "se on syöpä" ja jatkoi "ei sitä kannata täältä enää mihinkään viedä". Pettymysten jälkeen paistoi (tai no paistoi ja paistoi..ainakin nyt tiedämme mitä vastaan taistellaan) se aurinko meidänkin kasaan. Löytyi lääkäri joka tarttui ohjaksiin niin lääkkeillä kuin ruokavaliollakin. Ruokavalio alkoi puremaan nopeasti ja Daimin oli helpompi olla..antibioottia syötiin aika
kauan ja isolla annoksella, että tulehdus peräpäässä saataisiin vähän aisoihin ja ihan puhki räjähtäneet tassut kuntoon. Sitten päästiin operoimaan. Peräpäässä oli valtavasti kuollutta ihoa ja ne leikattiin pois, että paraneminen voisi alkaa. Peppua suihkuteltiin äärettömiä kertoja päivässä vedellä ja lisäksi sinne suihkutettiin Vetridermin K-Hex suihketta.

Harmittaa kamalasti,että ei tajunnut silloin jo napsia kuvia eri vaiheista. Kipulääkkeitä oli alkuun, kun se peppu oli todella kanssa räjähtänyt jo aika päivää sitten ja todella kipeä. Ulostamista helpottamaan daimi saa lirauksen parafiiniöljyä ruuan yhteydessä. En edes muista mitä kaikkia lääkkeitä ollaan jo kokeiltu, kun sitä on elänyt sellaisessa yleisessä paniikkitilassa
vuoden verran. Nyt Daimilla on ollut pitkä kortisonikuuri (prednison 40mg) ja tilanne siellä hännän alla on pysynyt suht rauhallisena ja tasaisena tämän ajan. Daimi kastroitiin myös alkuvuodesta ja josko silläkin olisi pepun rauhoittumiseen jotain osaa tai arpaa, koska tuolla pojalla oli sitten semmoinen hormoonitoiminta, että oksat pois. Meillä oli myös ongelmana, että ruoka ei enää imeytynyt ja Daimi kuihtui ihan haamuksi. Nyt se on saanut massaa takaisin ja näyttää jo taas koiralta!